Tänä talvena mm. Koskelan murha ja Vallilan puukotus ovat nostaneet nuorten syrjäytymisen taas keskustelujen keskiöön. Huoli nuorista on aiheellinen. Tutkijat ja sosiaalityöntekijät ympäri maata yrittävät löytää väkivallalle syytä, ja selittää, miten vastaavanlaiset tapahtumat voitaisiin estää. Usein syyksi nousee nuorisotyöntekijöiden rahanpuute, eikä niinkään vanhempien kiireinen arki, joka ei jätä aikaa murrosikäisen kanssa olemiseen.

Itselläni on ollut lääke nuorten pahoinvointiin jo vuosien ajan. Se on työ, työ ja työ. Tämä voi kuulostaa kornilta, mutta selitänpä tätä vähän.

1970-luvulla alkoi murros lasten kasvatuksen keinoista. Autoritäärinen lasten kasvatus sai siirtyä vapaan ja hoivakasvatuksen tieltä, ja jossain määrin samalla tiellä ollaan vielä edelleenkin. Vapaata kasvatusta on vain hienosäädetty rakentamalla rajoja, mutta tuomatta auktoriteettia mitenkään takaisin. Vanhemmat esittävät olevansa kiinnostuneita lapsen ajatuksista, mutta todellisuus on ennemminkin toisenlaista.

Varsinkin nuoret vanhemmanalut ovat itse menestymisen ja sosiaalisen median paineen alla, ja aikaa lapsien kasvatukseen jää yhä vähemmän. Myös päihteiden lisääntyvä käyttö on osaltaan vaikuttanut lasten kasvualustaan. Nämä ovat aivan luonnollisia ongelmia, varsinkin kun otetaan huomioon nykypäivän haasteet.

Mielestäni suurin virhe lasten kasvatuksessa ei kuitenkaan ole kasvatuspedagogiikan muutos, vaan yhteiskunnan suhtautuminen nuorena tehtävään työhön, jota pitäisi tehdä jo yläkouluaikana. Itse aloitin työn tekemisen jo 10-vuotiaana, eikä se ollut mitenkään haitaksi nuoruudelleni, päinvastoin. Nyt 35 vuotta työnantajana, ja ennen kaikkea satoja nuoria työllistäneenä, voin käytännön kokemuksen kautta sanoa seuraavaa: Mitä aikaisemmin syrjäytymisvaarassa oleva nuori voi aloittaa työnteon, sitä suurempi merkitys sillä on hänen tulevaisuuteensa. Yritykseni palkkaa mielellään 15-vuotiaita, ja tarvittaessa nuorempiakin, opettelemaan työnteon, aikuisuuden sekä vastuussa kasvamisen ensiaskeleita.

Siksi rohkaisenkin muitakin yrittäjiä ottamaan nuoria töihin. Eikä pelkästään kesälomilla vaan ympärivuotiseen työskentelyyn opiskelun ohella. Ajatellaan, että palkkaat 14-vuotiaan nuoren iltatöihin 1-2 kertaa viikossa. Siitä tuskin on mitään haittaa hänen koulumenestykseensä. Päinvastoin nuoren keskittymiskyky ja velvoitteiden suorittamisen taito paranee, ja kevyellä työllä on koulumenestystä tukeva vaikutus. Työllä on vaikutusta, koska silloin nuori tuntee olevansa tärkeä, hän oppii ymmärtämään rahan merkityksen, ja hänen kaveripiirinsä mahdollinen negatiivinen vaikutus arkeen vähenee. Samoin nuoren henkilökohtainen status muiden silmissä paranee.

Ehdotankin, että kunnat ja koululaitokset ympäri maan rupeaisivat yhdessä paikallisten yrittäjien kanssa selvittämään, miten nuoria, ja ennen kaikkea sellaisia nuoria, joilla on syrjäytymisen vaara, voidaan auttaa työllistymään mahdollisimman nuorena.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *