Helsingin Sanomat uutisoi 15.4.2024 julkaisussaan minne velkakierteeseen joutuneen Suomen verorahat ovat kadonneet ja miksi julkinen sektori on velkaantunut valtaisasti vuoden 2008 jälkeen.
Analyysiä tapahtuneesta pyydettiin VM:n virkamieheltä Ilari Aholalta. Aholan ja Hesarin selitykset olivat vain pintaraapaisu ja todellisia syitä verorahojen katoamiseen ei uutisessa esitetty. Puhuttiin ylimalkaisesti sote-, puolustus- ja toimintamenojen kasvusta.
Kun tarkastellaan päämedioiden Helsingin Sanomien, Yleisradion ja Alma Median uutisointia valtion velkaantumisesta ja julkisen talouden heikosta tilanteesta viimeisen 15 vuoden ajalta, niin on helppo todeta, että uutisointi on varsin ponnetonta.
Vastuullisia valtapuolueita ei media haasta eikä tehtyjä poliittisia ratkaisuja kyseenalaisteta riittävästi. Ei esitetä ratkaisumalleja eikä avata julkisia kulurakenteita. Ei selvitetä kustannuksien ja hallinto-organisaatioiden rakennemuutoksia eikä pohdita syitä pahenevaan tilanteeseen riittävällä laajuudella.
Kokonaisuudessaan heikko talousosaaminen niin median, virkamiesten kuin poliitikkojen osalta on huolestuttavaa. Suomi on kuin ajopuu, josta kukaan ei uskalla ottaa vastuuta.
Toimittajat ja poliitikot ne yhteen soppii, huomenna mennään pussauskoppiin
Heikkoon uutisointiin on tietysti olemassa useita syitä. Toimittajien ammattitaito taloudesta on puutteellista ja yksityisten mediatalojen taloudelliset resurssit ovat rajalliset. Tutkivaan journalismiin ei panosteta, koska sijoitetun investoinnin panos-hyöty-suhde ei kannatta.
Vuoden 2008 jälkeen Suomi on velkaantunut yli 100 miljardia €. Perinteiset valtapuolueet ovat istuneet hallituksissa ristiin rastiin vuosikymmeniä ja 2008-luvun poliitikot ovat laajalti edelleen vallassa.
Miksi media ei kyseenalaista pienen valtion vallankahvassa roikkuvien ammattitaitoa? Miksi media ei kyseenalaista perinteisten puolueiden taloudellisia intressipiirejä? Miksi rakenteellista korruptiota ei tutkita?
Vastaus on yksinkertainen. Koska media elää ja voi hyvin samoista tuloviroista, samoista taloudellisista eduista ja samoista hyvä-veli järjestöistä.
Suomessa mediatalot ovat vahvasti politisoituneet. Mediatalojen johtajat ja toimittajat omaavat vahvan taloudellisen-, ideologisen- ja vastapalvelussidoksen perinteisiin valtapuolueisiin. Poliitikkojen ja toimittajien lihalliset liitokset ovat arkipäivää ja moni toimittaja unelmoi Arkadianmäen pestistä.
Sanonta, että media on neljäs valtiomahti perinteisen Montesquieun vallan kolmijako-opin lisäksi, on valitettavasti totta. Media on yhtä vastuullinen valtion heikkoon taloudelliseen tilanteeseen kuin menneet ja nykyiset hallitukset hyvä veli-verkostoineen.
