Kerroin viikonloppuna julkaistussa edellisessä blogissani, kuinka härski maalitus vei minut yli puolen vuoden sairauslomalle luottamustoimistani Vantaan kaupunginvaltuustossa ja -hallituksessa.
Paluuni politiikkaan on herättänyt kovasti mielenkiintoa. Siitä ovat uutisoineet muun muassa Helsingin Sanomat, Iltalehti ja Vantaan Sanomat.
Olen saanut kannattajiltani runsaasti myönteistä palautetta. Samaan aikaan poliittiset vastustajani etenkin kokoomuksessa ovat supisseet asiasta keskenään epätietoisina ja peloissaan. Ja syytä onkin! Minua on nimittäin yritetty perusteettomasti vaientaa ja kammeta ulos luottamustoimista useaan kertaan.
”Lakipykäliä heiluteltiin puhelimesta”
Otsikossa mainittu tilanne tapahtui Vantaan kaupungintalolla 19.6 tänä kesänä: kaupunginhallitusta johtanut kokoomuksen Sari Multala, joka nimitettiin tiede- ja kulttuuriministeriksi myöhemmin kesäkuussa, painosti perussuomalaisten valtuustoryhmän johtajaa erottamaan minut niin kaupunginvaltuustosta kuin hallituksestakin. Apurina Multalalla oli puhelimestaan lakipykäliä heilutellut kokoomuksen ryhmäpuheenjohtaja, sittemmin sosiaaliturvaministerin erityisavustajaksi nimitetty Sakari Rokkanen.
Samana päivänä Rokkanen esitti omalle ryhmälleen, että Tuukka Saimenin olisi erottava Vantaan valtuustosta. Asia ei saanut kannatusta kokoomuksen ryhmässä.
Painostus jatkui 21.8. jolloin Rokkanen väläytti kaupunginhallituksen hajottamista, mikäli Saimenia ei saada erotettua. Syynä käytettiin minun saamaani syytettä työturvallisuusrikoksesta.
Ja minä olin siis samaan aikaan sairauslomalla!
”Miksi minut yritetään vaientaa? – syy on tässä”
Miksi pienyrittäjään ja ensimmäisen kauden valtuutettuun sitten kohdistetaan näin poikkeuksellisen paljon häirintää? Syy on selkeä. Politiikkani keskiössä on ollut kuntakorruption paljastaminen ja kitkeminen sekä hyvä veli -verkostojen paljastaminen. Tämä saa vastustajani puntit tutisemaan ja syystäkin.
Tämä kaikki todistaa sen, että paluuni politiikkaan on välttämätöntä. Ihmettelen kyllä sitä, että poliittiset vastustajat ovat valmiita tekemään jopa lainvastaisia toimia minun kampittamiseksi ja täten riskeeraamaan oman poliittisen uransa. Vai onko kaiken häirinnän takana kuitenkin jo politiikan jättänyt Vantaan kokoomuksen eminenssi?
Mitähän Kukkopojat seuraavaksi keksivät?
Tulevassa kirjassani ” Kadonnut poliitikko ja Vantaan Kukkopojat” kerron näistä tarkemmin.
