Vantaan ratikan ympärillä kuhisee kuin 90-luvun Vantaalla. Fazerin, Kojamon ynnä muiden kasvottomien maakaupat, pyöröovi-ilmiö, lobbareiden vaikuttaminen jne. Tämä kaikki on peruskauraa nyky-Vantaalla. Mutta ennen kaikkea hämmentävää on se, kuinka kevytmielisesti ja jopa vähän ylimielisesti niin virkamiehet kuin moni valtuutetuista suhtautuu suunnitteilla olevan ratikan kustannuksiin ja jo tiedossa oleviin sopimusrikkomuksiin sekä niistä johtuviin käräjäistuntoihin.
Kaupunki myöntää, että rakennusurakoitsijaa ei Tikkurilan tunnelihankkeelle mahdollisesti löydy, sillä tiedossa olevat urakoitsijan riskit ovat valtaisat. Taloyhtiöt reitin varrella vastustavat ratikkaa sekä Tikkurila tunnelin rakentamista henkeen ja vereen. Asukkaat ovat huolissaan asuntojen arvonalenemisesta, menetetyistä autopaikoista sekä runkomelusta, jota ratikat tuottavat. Riittävää äänieristystä ei ole otettu huomioon, kun nykyisiä taloja aikanaan suunniteltiin.
Kuntalaisten on hyvä tietää, että Tikkurila maaperä on suota. Pohjavesi on poikkeuksellisen korkealla ja tunnelin räjäytykset vaarantaisivat asunto-osakeyhtiöiden, Dixin kauppakeskuksen ja sen vieressä olevan VR:n rataverkon rakenteita. Koko ratikkareitti Tikkurilan kohdalta on lisäksi täynnä tele-, kaukolämpö-, sähkö-, vesi- ja viemäriputkia sekä kaapelointeja. Näiden siirtäminen ja niistä johtuvat vahingot sekä mahdolliset korvaukset ovat kymmeniä miljoonia euroja. Asuintalojen kunnallistekniikka menisi uusiksi, ja hyvään vauhtiin päässyt Tikkurilan keskustan kehitys pysähtyisi vuosiksi eteenpäin.
Faktana tiedetään myös, että käräjät kutsuvat arroganttista Vantaata. Kaupunki on solminut lukemattomia sopimuksia asunto -osakeyhtiöiden kanssa. Monet sopimukset on aikanaan tehty huolimattomasti, sillä mahdolliset muutostyöt vaativat yksimielisen päätöksen kaikilta sopimuksen osapuolilta. Odotettavissa on siis miljoonakäräjät. Tuomioiden jälkeistä aikaakin on jo moni Vantaan valtuutetuista ja virkamiehistä kommentoineet. ”Pakkolunastus” on vastaus kysymykseen.
Huolestuttavaa, eikö olekin? Hallituksen jäsenenä ihmettelen myös sitä, että valtuutetuilta pyydetään tietoisesti siunausta tiedossa oleville sopimusrikkomuksille. Eikö olisi hyvä ensin selvittää kaikki mahdolliset riskit ja niistä aiheutuvat kustannukset sekä budjetoida ne osaksi ratikkahanketta? Tämä olisi vastuullista ja ammattimaista toimintaa. Maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että maanomistajia ja oikeudenomistajia, joiden oikeuksiin kaavalla on välittömiä vaikutuksia, osallistetaan ja kuullaan erikseen kaavan valmistelussa.
Löytyisikö ratikkatunnelille riskittömämpi vaihtoehto? Rataverkon alittaminen jo olemassa olevan Valkosenlähteentien kautta olisi kokonaisuutta ajatellen järkevin ratkaisu? Tällöin se palvelisi mm. uuden hyvinvointikeskuksen sekä mahdollisen Valmetin konttorin asiakkaita sekä työntekijöitä. Ratikkareitti olisi viisasta ohjata myös Tikkurilan urheilupuiston kautta, jolloin se palvelisi tuhansia liikunnanharrastajia.
Tosin itse lopettaisin koko miljardi hankkeen ja ohjaisin siitä tulevat säästöt vähävaraisten ja lapsiperheiden tukemiseen sekä kunnan päätehtävään eli sivistyksen ja kasvatuksen kehittämiseen. Modernit sähkö- ja/tai vetybussit ovat ratkaisu Vantaan hiilineutraalisuustavoitteisiin sekä joukkoliikenteen laadulliseen kehittämiseen.
