Nord Pool sähköpörssi ei tasaa hintoja maiden välillä, niin kuin asiantuntijat ovat vuosia väittäneet. Energiavirasto, Energiateollisuus ja Fingrid ovat tietoisesti välttäneet siirtoyhteyksien laajentamista pohjoismaiden kesken.
Venäjän siirtoyhteyksien katkeamisen jälkeen korvaavia ratkaisuja ei haluta kehittää ja sähkön tuontia sekä tuotantoa jarrutetaan tietoisesti. Tämä nostaa sähköpörssin hintaa varsinkin suurten kulutuspiikkien aikana.
Energiateollisuus ohjaa suomalaisten sähköntuotantolaitoksien tuotantoa yhdessä Energiaviraston kanssa. Poikkeuksellisen pitkä lauha jakso joulukuussa ei tuonut rahaa riittävästi energiayhtiöiden kassaan. Tammikuun korkeat pakkaslukemat loivat uuden mahdollisuuden. Energiateollisuus ohjeisti hyvä veli- verkostoa ja sähköntuotantolaitoksia ajettiin alas. Meri-Porin hiilivoimala, Vuosaaren ja Äänekosken laitoksiin tehtiin huolto ja käyttökatkoksia suunnitellusti. Pörssihinta nousi ennätykseen yli 2 euroa KWh.
Näin karmeasti sähkölaitokset nettoavat ihmisten hädällä
Korkeasta sähkönhinnasta saatu hyöty voidaan laskea yksinkertaisella esimerkillä. Jos kunnan omistaman sähkölaitoksen päivätuotanto on esim. 1 GWh ja pörssistä saatava keskimääräinen hinta 12 c. KWh, niin yhtiön päiväkassaan tulee 120 th. €. Kun pörssihinnan keskiarvo saadaan vuorokauden ajaksi 1.5 € KWh, niin kassaan tulee 1,5 milj. €. Nousua siis 1150 %
Häiriötilanteet ovat keksittyjä – professorit puhuvat lämpimikseen
Sähköpörssin tuloa Suomeen on kiitelty monin eri sanoin. Totuus on taruakin karmaisevampi. Sähköpörssi on kansalle ja PK- yritykselle lisävero. Sähköpörssin olemassaolo perustuu riittävän pieneen tuotantokapasiteettiin ja pieniin lisäresursseihin. Jos Suomeen perustettaisiin esim. 2 ydinvoimalaa lisää, niin tuotantokapasiteettia olisi liikaa ja sähköpörssi osoittautuisi turhaksi. Tällöin siirryttäisiin takaisin normaaliin ja sähköä myytäisiin suoraan kunnan omistamasta sähkölaitoksesta kuntalaisille.
Sähköalan professoreita ja tutkijoita ei kannattaisi kuunnella. Suomessa yliopistot, tutkimuslaitokset ja keskusjärjestöt ovat sidottuja valtionapuun.
Pienen maan hyvä veli -verkosto on tiivis ja siksi irtiottoja ei tapahdu. On selvä, että itsenäiseen ajatteluun ei Suomessa edellä mainitut uskalla lähteä. Valtiokeskeinen ajattelu ohjaa toimintaa samalla tavoin kuin päätöksenteko poliitikkoja. Kaikki haluavat olla turvassa lammaslaumassa. Ulkokehälle ei kukaan uskalla mennä, jotta Iso paha susi ei tulisi ja veisi leipää pöydästä.
