Pakko antaa kiitosta valtiovarainministeri Riikka Purralle ulostulosta valtion heikosta tilanteesta.
Fakta on, että valtion ja kuntien budjetit ovat liian suuria ja täynnä diipa daapaa. Tästä olen saarnannut useaan otteeseen viimeisen kolmen vuoden aikana.
Julkinen sektori kippaa rahaa vuosittain miljarditolkulla etupiireille, jotka eivät sitä ole ansainneet. Syynä tähän on heikot ja korruptoituneet perinteisten puolueiden johtajat, vuosikymmenien aikana synnytetty rakenteellinen korruptio ja poliittisella mandaatilla istuvat virkamiehet.
Julkinen sektori lihoo ja kansa köyhtyy
Suomalaisen julkisen sektorin mädännäisyydestä käy esimerkkinä oma kotikuntani Vantaa. Vantaan SOTE vapaa budjetti on noin 1,1 mrd. € vuonna 2024. Vuonna 2000 budjetti oli noin 600 milj. €, joka sisälsi Sote palvelut. Kun Sote kustannukset putsataan pois, niin Vantaan budjetti on kasvanut vaatimattomat 175 % 24 vuodessa.
Vantaalaisten palkkatulot sitä vastoin eivät ole juuri kehittyneet mihinkään, kuten alla oleva tilastokeskuksen kuvaaja kertoo.
Vuonna 2000 asuntokuntien tulot 42 842 € ja Vuonna 2022 42 703 €.
Minne rahat katoavat?
Valtio on kerännyt 24 vuodessa veroja ja muita maksuja noin 1,1 biljoonan euron edestä. Tämän lisäksi julkisen sektorin velka on kasvanut yli 200 mrd. euron.
Julkisen sektorin menot voidaan jakaa karkeasti kahteen eri osaan. Henkilöstökuluihin ja hankintoihin.
Esimerkki hankintakustannuksista: Kotikuntani Vantaa maksaa esim. asiantuntija- ja konsulttipalkkioita vuodessa noin 50 milj. €. Tämä on lähes 5 % koko budjetin koosta. Merkittävä osa näistä maksuista menee globaaleille konsulttiyhtiöille. Näitä on mm Deloitte, KPMG, Newsec jne.
Tämän lisäksi Vantaa maksaa IT-järjestelmistä ja niiden ylläpidosta kansainvälisille ICT-yrityksille toisen vastaavan summan. Nämä kaksi kustannuserää putsaavat vuosittain noin 10–15 % osuuden kuntani verotuloista. Suomen 309 kunnassa, 21 hyvinvointialueella ja valtiolla meno on yhdenmukaista. Perinteiset valtapuolueet ja heidän virkamiehet on lobattu hengiltä.
Toinen rahareikä on hankintojen ja kilpailutuksien ammattitaidoton toiminta eli ”tietoinen vedättäminen”. Kun kunta esim. rakentaa koulun, niin se tekee siitä ensin hankesuunnitelman. Hankesuunnitelma kertoo, että koulu tulisi maksamaan noin 30 milj. €.
Etukäteen suunniteltu ja ohjattu kilpailutus antaa hankkeen sovitulle yritykselle. Koulu maksaa siis 30 milj. € + sopimuksessa sovitut budjetin ylitykset, ”jotka toteutuvat lähes aina”. Mitä jos koulun todellinen hinta olisikin ollut vain 10 milj. €?
Hankintoja ohjataan ennen kaikkea kunnissa ”markkinapuolueen” lähipiirille, rahoittajille ja puoluetta lähellä oleville tahoille mitä moninaisin keinoin. Kilpailutuksista ja monesta muustakin ihmeellisyydestä voit lukea lisää tulevasta julkaisustani. Voit varata sen alla olevasta linkistä.
Turhat henkilöstökustannukset: Julkisen sektorin toinen murheenkryyni on turhan hallinon, lainsäädännön ja mitä ihmeellisempien hallinnollisten rakenteiden kehittäminen. Nämä kaikki tarkoittavat työkustannuksia, jotka satavat lähes aina kaikkien puolueiden lähipiirille.
Esimerkkejä turhasta hallinnosta. Kunnissa valtuutettujen ajasta suuri osa menee erilaisten ohjelmien sisällön muokkaamiseen. Kunnalla voi olla kymmeniä satasivuisia ohjelmia, joita virkahenkilöstö työstää etukäteen valmiiseen rakenteeseen. Tämän jälkeen valtuutetut pyörittelevät näitä lautakunnissa, hallituksessa ja valtuustossa. Ohjelmia pidetään tärkeinä ja niihin käytetään suhteettoman paljon aikaa niin virkamies valmistelussa kuin valtuutettujen osalta. Valitettavasti yksikään ohjelma ei tue kuntalaisen elämän laatua mitenkään. Ohjelmat eivät myöskään ole johtamisen välineitä vaan pelkää byrokratiaa.
Toinen esimerkki turhasta hallinnosta on erilaisten ilmasto-ohjelmien ja ilmastostrategioiden tekeminen. Näitä tehdään kaikissa 309 kunnassa, 21 hyvinvointialueessa ja valtion ministeriöissä sekä virastoissa. Miksi valtiorahoitteisten yliopistojen tutkijoista ei yksikään ole uskaltanut ottaa tarkasteluun, mitä nämä kaikki sadat ”ilmastotyöt” yhteiskunnalle maksavat?
Suomi on matkalla kohti konkurssia. Kysymys on enää ajasta, milloin se tapahtuu.
